Henkilöarvioinnin historiaa
Henkilöarvioinnin historia ulottuu kauemmas menneisyyteen kuin mitä yleensä ajatellaan
Seuraavassa tarjoamme hiukan taustatietoa henkilöarvioinnista ja sen historiasta. Saamme palata yllättävän kauas taaksepäin ajassa löytääksemme ensimmäiset testit.
Kiina
Kiinalaiset ovat tehneet henkilöarviointia jo satojen vuosien ajan. Kiinalaisessa valtionhallintokoneistossa henkilöarviointia on käytetty valtion virkamiesten testaamiseen jo vuosisatojen ajan. Kaikki virkamiehet testattiin joka kolmas vuosi.
Näin toimittiin jo vuonna 206 eKr ja sitä jatkettiin pitkälle Ming-dynastian valtakaudelle. Testaaminen perustui ns. testipattereiden käyttöön. Testipatterit muodostuivat sarjasta testejä, joilla oli tietty päämäärä. Testit keskittyivät kykyihin ja ominaisuuksiin seuraavilla osa-alueilla: laki, kirjoittaminen, maanviljely, kirjanpito sekä päätöksentekokyky annettujen ennakkotapausten pohjalta.
Kiinalaisten kyvykkyys henkilöarvioinnissa muodosti perustan eurooppalaiselle testaamiselle.
Englanti, Saksa ja Ranska
Lähetyssaarnaajat panivat merkille, että kiinalaiset virkamiehet tiesivät enemmän ja työskentelivät paremmin kuin englantilaiset kollegansa. He huomasivat, että kiinalaisilla oli yhteinen ja yhdenmukainen tapa arvioida henkilöitä. Lähetyssaarnaajat raportoivat kotimaahan havainnoistaan ja pian Englannissakin haluttiin kokeilla kiinalaisten menetelmiä.
Brittiläinen East India Company onnistui vähitellen yhä paremmin henkilöarviointien tekemisessä 1830-luvulla ja niiden käyttö levisi myös saksalaisiin ja ranskalaisiin siirtomaayrityksiin.
Maailmansodat
Maailmansotien aikana (noin vuodesta 1917 alkaen) kehitettiin huomattava määrä testejä. Aivojen eri osiin kohdistuneet vauriot olivat olennaisia tekijöitä tutkimuksissa, joissa selvitettiin, mitä henkilö ei pysty tekemään sen jälkeen, kun tietty osa aivoista vahingoittuu.
Esimerkiksi näkökuorialue sijaitsee aivojen takaosassa ja jos se vahingoittuu, ihmisen näkökyky heikkenee. Jos taas vamma kohdistuu motoriseen alueeseen, henkilö saattaa alkaa esimerkiksi ontua toista jalkaansa. Havaittiin, että jos vamma oli aivojen ohimolohkon etuosassa eli etulohkossa, siitä ei välttämättä seurannut mitään merkittävää muutosta. Henkilö pystyi edelleen kävelemään ja näkemään, ja mikä mielenkiintoisinta, hänen älykkyytensä oli usein täysin ennallaan.
Ihmiset olivat ymmällään etulohkon toiminnasta kunnes havaittiin, että jos ihminen vammautui aivojen etuosasta, hänen persoonallisuutensa muuttuu. Tällainen henkilö saattoi esimerkiksi menettää kykynsä tehdä suunnitelmia tai aloitteita.
Huomattiin, että etulohkon vamman seurauksena monista potilaista tuli apaattisia. Tätä tietoa käytettiin myöhemmin hyväksi psykiatriassa väkivaltaisten potilaiden hoidossa: heille tehtiin yksinkertaisesti lobotomia. Koko joukko neuropsykologisia testejä on suunniteltu juuri kartoittamaan ongelmia, jotka ovat seurausta esimerkiksi päähän ampumisesta.
Ensimmäiset järjestelmälliset henkilöarvioinnit
Henkilöarvioinnin kehitykseen ovat vaikuttaneet erityisesti seuraavat kolmen tyyppiset testit:
Woodworth Personal Data Sheet -testi
Tätä testiä käytettiin armeijassa valinnassa ja ylennyksissä ja se oli hyvin tärkeä maailmansotien aikana.
Minnesota Multiphasic Personality Inventory (MMPI) -testi
Tämä testi kehitettiin USA:ssa vuonna 1943 ja se on yksi ensimmäisistä ja laajimmista persoonallisuustesteistä. MMPI:tä käytetään edelleen varsinkin psykiatriassa. Nykyään se sisältää 567 kohtaa (tai väittämää).
MMPI:n tarkoitus on paljastaa, onko testattava esimerkiksi masentunut tai onko hänellä skitsofreenisiä piirteitä. Siksi testi on hyvin käyttökelpoinen kliinisellä puolella. Monet tämän päivän tunnetuista järjestelmällisistä persoonallisuustesteistä on kehitetty MMPI:n innoittamina.
16PF
Sixteen Personality Factors -testi kehitettin MMPI:n pohjalta ammatillisen pätevyyden testaamista varten. 16PF on yksi Master Person Analysis (MPA) -työkalun vuonna 1985 julkaistun ensimmäisen version taustalla vaikuttavista tekijöistä.
Merkkihenkilöitä
Modernin testauksen kehittämisessä keskeisin rooli on ollut yhdellä saksalaisella, yhdellä ranskalaisella ja yhdellä amerikkalaisella tutkijalla
Johann Friedrich Blumenbach (1752-1840)
Johann Friedrich Blumenbach, "psyykkisen antropologian" perustaja ja Göttingenin yliopiston lääketieteen professori, oli ensimmäinen tutkija, joka ehdotti, että ihmiset voidaan jakaa nykyään viitenä ihmisrotuna tuntemiimme viiteen alaryhmään eli kaukasialaiseen, etiopialaiseen, amerikkalaiseen, mongolialaiseen ja malesialaiseen rotuun.
Pian tämän jälkeen, 1770-luvun lopulla, Johann Blumenbach esitteli frenologian eli opin kallon mittasuhteista ja muodosta (Collectio craniorum diversarum gentium illustrata). Se muodosti perustan olettamuksille ihmisen kognitiivisista toiminnoista ja sillä on edelleen merkitystä nykyajan kognitiivisissa testeissä.
Alfred Binet (1857-1911)
Ranskalainen psykologi Alfred Binet oli ensimmäinen psykologi, jonka tiedetään tehneen älykkyystestejä. Testit oli kehitetty lapsille ja ne antoivat tietoa erilaisista kognitiivisista taidoista kuten esimerkiksi laskemisesta, kielestä ja tietämisestä. Näiden testien perusteella Binet kykeni arvioimaan testattavan älykkyyttä verrattuna esimerkiksi kahdeksanvuotiaan älykkyyteen. Testin eri osat (alitestit) koostuivat eri alueita mittaavista tehtävistä, ja testattavat läpäisivät alitestin vain, jos kaikki siihen kuuluvat tehtävät oli ratkaistu.
Yhdessä kollegansa Theodore Simonin kanssa Binet kehitti Binet-Simon Scales -nimisen testin, jossa on 40 loppua kohden vaikeutuvaa kognitiivista tehtävää.
David Wechsler (1896-1881)
Alfred Binet´n esimerkin innoittamana vuodesta 1939 alkaen Wechsler kehitti älykkyystestin, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä. Siitä on omat versionsa lapsille (WISC) ja aikuisille (WAIS, Wechsler Adolescent Intelligence Scale).
WAIS eroaa Binet´n testistä lähinnä kolmella tavalla: se kehitettiin aikuisille, siinä pisteytetään kaikki tehtävät kaikissa aliryhmissä (Binet´n testissä kokonainen aliryhmä joko läpäistiin tai siitä ei suoriuduttu) ja se sisälsi mittaustavan myös ei-kielelliselle älykkydelle, jota mitataan nk. suorituskykytesteillä.
Tämän testin etu Binet´n testiin verrattuna oli, että se tarjoaa normit sekä lapsille että aikuisille. Niin ikään pisteyttäminen antaa testaajalle aidomman kuvan henkilön vahvoista ja heikoista alueista. Lisäksi pistejärjestelmä pystyy aikaisempaa paremmin mittaamaan henkilön älykkyyttä riippumatta kulttuurista ja kielestä.
Tulosta
